keskiviikko 9. helmikuuta 2005

Tätiratsastajat

Varoitus! Seuraa karkeaa yleistystä ja sarkastista tekstiä.

Tätiratsastaja - sanaa pidetään jostain syystä lähes kirosanan veroisena kassarana, jolla voi mollata tietynlaista hevosista kiinnostunutta ihmisryhmää. Onko tätiratsastaja sittenkään paha ihminen? Ei kai.

Tätiratsastajat voi jakaa vaikka miten moneen ryhmään, mutta jaetaan ne nyt kylmästi vain kahteen pääpoppooseeen.

Maalaistädit ja Kaupunkilaistädit.


Kaikkein Tätien yhteinen tunnusmerkki on, että he pitävät aidosti hevosista ja ehkä ratsastuksen tuomasta liikunnallisuudesta (joka voittaa aerobicin mielekkyyden kuus-nolla), Tädeillä on riittävästi euroja itsensä ja hevosensa hellimiseen, Tädeillä on usein myös mittava määrä ratsastuksen teoriakirjoja ja albumikaupalla kuvia muruistaan.

Tätiys ei katso ikää eikä sukupuolta, tätiys on mielentila.

Maalaistädit pitävät usein hevosiaan kotona, heillä on usein muitakin eläimiä kuten muutama koira ja hiirikissoja. Maalaistäti ei hötkyä turhasta - hän hoitaa hevosiaan rennolla ja perinteisellä otteella ja ratsastelee metsäteillä vailla sen suurempia urheilullisia tavoitteita. Maalaistäti ei välttämättä kuulu arkojen tätien ryhmään, vaan painelee menemään Teivosta pelastetulla lämppärioriillaan pitkin puskia, naapurien ja vakuutusyhtiön kauhuksi. Maalaistäti on silti mukava ja harmiton tyyppi, ja hänen hevosensa ovat lupsakoita ja tyytyväisiä eloonsa. Maalaistäti voi olla myös Ponitäti, joka kiertää poniensa kanssa näyttelyjä ja pitää pienistä ja paksuista asioista. Yleensä ponien määrä kasvaa eksponentiaalisesti vuosien myötä, ja niin Maalaistädistä kuin Ponitädistäkin voi tulla Kylähullutäti, joka vetää heinäpaaleja pulkassa pipo päässä - heinäkuussa, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

Maalaistädin alalaji on Luomutäti, joka tuhahtelee paheksuvasti "kaupunkilaisten kotkotuksille" ja syöttää hevosilleen vain omalta pellolta niitettyä irtoheinää ja itsekasvatettuja yrttejä, pajukerppuja ja yöksi olkea. Luomutäti taitaa nikamien naksauttelun ja bachin kukkaterapian konstit, vannoo pihaton nimeen ja kumartaa LH-guruja. Luomutädin hevoset usein vain oleilee, paitsi silloin kun Täti venyttelee niiden jalkoja tai opettaa niille kaikenlaisia kirjoista lukemiaan temppuja. Luomutädin hevoset ovat luultavasti hyvin tyytyväisiä ikuiseen keskenään lomailuun, mutta Luomutädin kaverit voivat joskus vähän kypsähtää mustavalkoiseen käsitykseen hevosenpidosta.

Kaupunkilaistäti taas pyörittelee silmiään kuunnellessaan Luomutädin juttuja, ellei hän ole wannabe-luomutäti. Niitäkin on. Kuulemma. Kaupunkilaistädeissä löytyy selvästi kaksi alalajia, Tuntitäti ja Omistajatäti. Tuntitäti käy kerran viikossa ratsastuskoulun sennutunnilla ja haluaa aina mennä Maijalla, koska Maija on kiltti ja kaunis. Tuntitäti on hiukan arka, eikä halua hypätä esteitä tai laukata maastossa paitsi jos Maija on erityisen kiltillä päällä. Tuntitäti laittaa hevosen mielellään itse kuntoon ennen tuntia nähdäkseen, onko Maija tänään hyvällä tuulella, ja jos Maija vaikuttaa happamalta, se saa lahjukseksi muutamia kuivattuja leipiä ja kannustuspuhetta. Tuntitädillä ei ole mitään suuria kilpailullisia tavoitteita, mutta hän saattaa joskus osallistua tallin seurakilpailuihin, joissa Maija kuskaa häntä armeliaasti koko C-merkin koulukokeen kunnialla loppuun saakka. Tuntitädin toimiston työpisteessä komeileekin muutama ruusuke, vieressä Tuntitädin Tuntitätikaverin ottama kuva jossa Maija käy hetkellisesti peräänannossa.

Omistajatädillä on pätäkkää, ja hän on halunnut siirtyä Tuntitädistä Omistajatädiksi, ostamalla itselleen joko hieman liian vaikean mutta ah niin kauniin ja hienon Prinsessan, jota hän todellisuudessa hieman pelkää mutta mitäs siitä, ainakaan Prinsessalta ei puutu mitään mitä Loesdau Suomeen kantaa. Fiksumpi Omistajatäti on ostanut pesunkestävän Tätihevosen, jonka kanssa hänellä on hauskaa, ja joka kiikuttaa Tätiä kiltisti kisaradoilla ja jonka kanssa Täti voi valmentautua aiheuttamatta Medihelin valmiustilaa.

Klassinen tätihevonen on esimerkiksi rehti ja lupsakka suomenruuna, joka rakastaa tätiään ja täti sitä, tai hieman vanhempi ja rutinoitunut puoliverinen, joka osaa jo kaikki kiemurat ja on hypännyt kerrostaloja - Tädin vaatimat pikku esteet ja temput suoritetaan kädet taskuissa ja Täti edistyy. Omistajatädin tunnistaa yleensä hienoista varusteista ja siitä, miten niistä varuisteista voi puhua tuntikausia... "Penan uusi estesatula (jota täti käyttää kerran kuussa The Estetunnilla) ei istu ihan niinkuin mä haluasin, ne Cair-toppaukset ei sittenkään ollut meidän juttu, pitää taas tilata satula-auto", "Oletko nähnyt niitä uusia Anky-huopia? Ostin juuri kolme eri väristä, mutta sitten piti ostaa tietysti niihin mätsäävät pintelitkin... kyyhkysen sinisiä oli sitten vaikeaa löytää!"

Omistajatäti on haalinut kaappinsa täyteen erilaisia lisäravinteita ja purkkeja ja purnukoita, varmuuden vuoksi, eihän sitä tiedä mikä Penaan tai Prinsessaan iskeytyy. Omistajatäti haluaa hevosensa parasta tietenkin, mutta joitain ylilyöntejä on joskus ollut hieman havaittavissa köhhh :)

Tätiratsastajat pitävät itseasiassa Suomen vaatimatonta hevosbusinesta yllä monin tavoin. Ilman Tätejä ei olisi niin montaa varustekauppaa, ei poninkasvatusta, kaikki vanhat rataraakit päätyisivät automaattisesti makkaratehtaalle, ratsastuskoulut autioituisivat ja hevoskirjojen kirjoittajilta loppuisi leipä pöydästä, satula-autot jäisivät pihaan seisomaan ja seurakilpailut kuihtuisivat tykkänään.

Tädit ovat ystäviämme!


(PS toim huom kirjoittaja on wannabe-täti joka ei halua hypätä ja joka pukeutuu sointuviin väreihin hevosensa kanssa, hahah)

14 kommenttia:

Olmi kirjoitti...

Loistava tätianalyysi! Löysin itseni joka kategoriasta, taidan olla aito sekotäti...

Anonyymi kirjoitti...

tuntitäti täällä kommentoi.
todella hauska ! voiko laittaa kiertoon,jos laittaa lähteen ?

Anonyymi kirjoitti...

todella hauska ! tämä tuntitäti ainakin tykkäsi. sellaista kyselisin, voiko kolumnisi laittaa kiertoon,jos laittaa mukaan lähteen ?

Anonyymi kirjoitti...

todella hauska ! tämäkin tuntitäti tykkäsi. sellaista kyselisin,että voiko kolumnisi laittaa kiertoon, jos mukana on lähde?

Liisa kirjoitti...

Täällä yksi risteytystäti. Kaupunkitäti, jossa noin neljännes maalaistätiä (ilmenee kesällä). :D

Anonyymi kirjoitti...

Todella teräviä huomioita =D Maalaistäti täältä puskista kuittaa...!

Reikku kirjoitti...

Mikä se on sitten se pitkän linjan täti, joka on aloittanut ratsastustaipaleensa 70-luvulla kouluttamattomilla puolalaisilla poneilla, edennyt siitä pikkuhiljaa hevosen omistajaksi ja sitten - kuten kaikille käy - tätiytynyt, hankkinut lapsia, pitänyt hevosetonta taukoa n vuotta ja sitten taas innostunut hevosen hankintaan lasten kasvettua. Tietoa on kertynyt yhden Tunne hevosesi -kirjan verran ainakin, kisoissa on käyty ainakin katsojana, erilaisia valmennuksia nähty hevosella ja ilman, Suomessa ja ulkomaillakin.

Ja se hevonen on hankittu harkiten.

Ei mene mainittuihin kategoriohin, pitkän linjan harrastusta, ja silti tätiratsastaja.

Kata kirjoitti...

No, tämä teksti on kirjailtu jo lähes 10 vuotta sitten ihan huumormielessä, kiva jos se kuitenkin jaksaa vielä joitain naurattaa! Ei tämä ole niin vakavaa eikä mikään virallinen "tätiluokitus" :D

T. Kata-Täti

Janette saikkonen kirjoitti...

päivän naurut ... kiitos Kata :D Taisin löytää itseäni vähän noista kaikista tätiluokista ... mikäs sellaiselle sopisi nimitykseksi? :D
Janette

Tiina kirjoitti...

Mitenkäs ne tädit, jotka ovat ostaneet hevosen koska muuten meni teuraaksi tai koska on kiva omistaa hevonen (tai väittää niin kavereilleen). Tallilla on kaikkitietävä ja muut ovat täysin idiootteja eivätkä ymmärrä minkään päälle, ja on monen hevosmiestaidon osaaja ja voi neuvoa kaikissa ongelmissa jokaista. Kuitenkin kun sen oman hevosensa hakee tarhasta,raippa, kuolaimet ja pitkä liina kädessä hevonen lentoon lähtiessä ja silmät pullistumassa ulos päästä.. Ja kun hevonen pysähtyy eikä kuuntele tätiä, täti odottaa "jos pikku mamin pieni rinsessa tulisi nyt".. ja huutaa muille ohikulkijoille että " työntäkää hevosta eteenpäin!" "elä työnnä,se potkii!" ja "jos teet jotain rinsessa lähtee käsistä!" . Ratsastaa uskaltaa sen ehkä kerran viikkoon, kun on ensin saanut rupateltua päivät pitkät muiden tätien kanssa tallilla kuinka tyhmä yksi teini tai kilpailijanainen on. Lähtee tietysti toisen kaimatädin kanssa maneesiin (koska kentällä voi tuulla tai sataa, ja hevoseni pelkää sitä,ja maastoon ei voi lähteä koska hevonen ei jaksa 100m pidempää lenkkiä ja on aivan hiessä ja pelkää kaikkea ja lennättää minut alas!) Kävelee joko tappajakuolaimilla (=vipu) tai kuolaimettomilla (joka toinen päivä kuolaimettomat ja joka toinen vipukuolaimet) sen kaksi kierrosta löntyskäyntiä, saa halvauksen jos hevonen pysähtyy ja hyppää heti alas koska hevosella voi vaikka olla jalka poikki..

Ärsyttävintähän on tuossa tädissä se,että hän kuitenkin on monen hevosmiestaidon osaaja ja tosiaan neuvoo jokaista joka hänen mielestään hänen neuvojaan tarvitsee..

En tiedä oletteko tavanneet tälläisiä tätejä,mutta pysykää heistä kaukana.. Teit sitten ihan mitä tahansa,tai et yhtään mitään aina teit väärin ;) Ja tämä on tositarina..

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hauskasta "analyysistä", toivoo täysin kirjoituksen mukainen kaupunkitäti, alalajina tuntitäti:)))

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus, tunnistin itseni tuntitätiksi, joka haluaisi siirtyä omistajatätiksi, suomenhevostamman omistajaksi :D

Anonyymi kirjoitti...

Hauska analyysi :) Olen aloitteleva tuntitäti (taukoa vain n. 40 vuotta) ja haaveilen jo nyt siirtymisestä omistajatädiksi. Uudet Pikeurin pöksyt on ostettu ja aivan varmasti mun hepalla on sitten kaikki sävy sävyyn :D :D

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Sattuvaa sanailua :D Kiitos tekstistä! Se oli loistava! :D

Tunnistin siitä itseäni, mutten keksinyt lihalleni luokitusta. Löytyykö näillä reunaehdoilla:
-kaupunkilaistäti
-ratsastaa vain ja ainoastaan maalaistalleilla ja kammoksuu sävysävyyn-talleja ja vuittoni-tammoja
-on parisen vuotta sitten joutunut puolipakolla alkeiskurssille "njaaah, tätä en aiemminkaan oppinut"-tunnelmissa
-on tuolloin lähemmäs kuuskymppisenä herännyt vanhoihin ratsukoulumuistoihin neljästä eri elämänvaiheesta (kansakouluikä, teini-ikä, nuori pikkulasten äiti-ikä, viiskymppisiä-paossa-ratsastusleirillä- ikä)
-ei aio ikinä sitoutua sellaiseen totaaliorjuuteen kuin oman hevosen omistamisvastuu ja velvoitteet on, siis muutkin velvoitteet kuin raha (No onhan se suloinen ja kaikkihan sitä kysyy: "Onko sulla oma hevonen?" ja jatkaa näin: "Ai ei vai? Ai jaa, mun siskontytöllä on kuusi kilparatsua. Ne on ostettu Sveitsistä. Se kilpailee niillä. Enimmäkseen Ranskassa." Aina se vähän jää närästämään.)
-haluaa silti ratsastaa neljä kertaa viikossa, koska...
-haluaa oppia lajia, joka on hemmetin vaikea, vaikka...
-ei opi sitä koskaan, mutta...
-on kuitenkin jo pudonnut kahdesti.
On se sekin jotain.

Oikein hyvää jatkoa kaikille heppatytöille
toivoo Helga The HoosWuman